Innostumisesta ja vähän latistamisestakin

Pauli Aalto-Setälän ja Mikael Saarisen Innostus: myötämanipuloinnin aakkoset jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen käsittelee ihmisen omaa innostumista, sen fysiologiaa, syntytekijöitä varhaislapsuudessa, persoonallisuus- ja innostujatyyppejä ja itsensä innostamisen keinoja. Toinen osa käsittelee emotionaalis-sosiaalisia taitoja ja muiden innostamista. Kolmas osa luotaa innostavaa kulttuuria.

Innostus on voimakkaasti myönteisyyteen ja positiivisiin tunteisiin perustuva tila. Itsensä latistaminen ja kielteinen ajattelu ovat innostumisen vihollisia. Kirjassa annetaankin vinkkejä negatiivisten tunnetilojen tunnistamiseen ja purkamiseen. Myönteisyyden ja positiivisten tunnetilojen nostattamiseen on ”myötämanipulointiharjoituksia”. Aalto-Setälä ja Saarinen myös kannustavat tietoisuustaitojen parantamiseen meditaatiolla ja läsnäoloharjoittelulla. 

Innostumisesta on mahdollista tehdä itselleen tapa. Luovien innostujien innostusta edistäviä tapoja ovat esimerkiksi: itsenäinen ajattelu, uteliaisuus, aistien terävöittäminen, epävarmuudensietokyvyn kehittäminen, tasapainoileminen logiikan ja mielikuvituksen välillä, kehon ja mielen tasapainottaminen ja verkostoituminen.  

Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa kritiikki halvaannuttaa: …”jos vuorovaikutus aloitetaan negatiivisella äänenpainolla tai sisällöllä, kääntyy koko keskustelu 98 prosentin todennäköisyydellä negatiiviseksi”. Jo neutraaliuskin on ihan ok, mutta vasta myönteisyydellä saadaan aikaan hyvää vuorovaikutusta. Myönteisessä vuorovaikutuksessakin on menetelmien hiearkia. Sen pohjalla on matala tukeminen, esimerkiksi nyökyttely toista kuunnellessa, seuraavilla askelmilla ovat kiinnostus ja huumori. Huumori on erittäin hyvä innostuksen tukija, mutta hierarkian huipulta löytyy emotionaalinen tukeminen. Se tarkoittaa empatiaa ja toisen tunnetilan jakamista. Erikoista kyllä, kirja listaa tapoja innostuksen tappamiseen, mutta ei kerro kuinka tuota suomalaisille äärettömän vaikeaksi mainittua emotionaalista tukemista tehdään.  

Innon sytyttämiseen toisessa auttavat kiinnostuksen suuntaaminen häneen ja kiitoksen antaminen tai kiitollisuuden osoittaminen. Luottamus ja sitoutuminen ovat pitkäaikaisten vuorovaikutussuhteiden, kuten työpaikan sosiaalisten suhteiden ja niissä tapahtuvan innostumisen perusta. 

 

Innostuksen kulttuuri esimerkiksi työpaikoilla rakentuu vahvoille arvoille ja niiden toteuttamiselle käytännössä sekä sille, että vastuun lisäksi myös valtaa on delegoitu. Innostavassa työyhteisössä on paljon vapauksia, luottamusta ja vähemmän sääntelyä ja valvontaa. 

Olen itse kokenut innostuja, joten kirja upposi vastaanottavaiseen maaperään. Se ei sisältänyt paljoakaan uutta informaatiota, mutta sen innoittamana tein mm. Myers-Briggs persoonallisuustestin (ja sain saman tuloksen kuin Pauli Aalto-Setälä). Arvostan innostusta suuresti, koska olen saanut sitä kokea ja myös työskennellä innostavassa ja innostuneessa työyhteisössä. Sen vuoksi olen sitä mieltä, että aiheesta kannatti koota kirja. Toivon, että se kirittää kokemattomampia innostujia. 

Kirjan kirjoittajat ovat innostumisen ammattilaisia. Tietoja esitellessään he tukeutuvat kirjallisuuteen ja ymppäävät mukaan myös innostavien ihmisten innostavia esimerkkejä. Kaksi asiaa teki kirjasta kuitenkin kitkaisen lukea. Suomalaisiin viitattiin taajaan kielteisinä, poikkihankaisina, sotatraumaisina metsäläisinä, joille innostuminen on uhka. Se ei innostanut vaan latisti. Kirja tuntui lisäksi pikaisesti kyhätyltä, kevyeltä ja mainosmaiselta. Asioita käsiteltiin lopulta hyvin pinnallisesti. 

Luin tämän kirjan rinnalla talouden nobelin saaneen Daniel Kahnemanin, vuonna 2011 julkaistua kirjaa Ajattelu, nopeasti ja hitaasti. Kokeelliseen psykologiaan perustuen Kahneman jakaa ajattelumme kahtia: nopeaan, automaattiseen, assosioivaan ja intuitiiviseen ajatteluun sekä kitkaisempaan, energiaa ja yrittämistä vaativaan, analyyttiseen ja loogiseen ajatteluun. Innostus sijoittuu ensimmäisenä mainitun tyypin alle. Vaikka ensimmäisen tyypin ajattelu vastaa automatiikalla monista päivittäisistä toiminnoista, on se myös erittäin virhealtis. Toisen tyypin ajattelu on varsinaista järjen käyttöä. Kahneman kannustaa vaivautumaan toisen tyypin järjen käyttöön, vaikka se vaatii energiaa ja yrittämistä ja on vähän epämukavaa. Sen sijaan Aalto-Setälä ja Saarinen kannustavat suomalaisia myönteisempään ajatteluun ja taajempaan innostumiseen. Käytännössä he kannustavat taantumaan ensimmäisen tyypin pinnallisempaan ja kepeämpään ajatteluun. Mikäpä siinä, tarvitaanhan sitä myös menoa ja meininkiä, ideointia ja hyvää pöhinää, mutta toivottavasti ei kuitenkaan analyyttisemmän ja matemaattisemman ajattelun kustannuksella. Onhan tuo raskaampi ajattelu myös tämän insinöörikansan vahvuus.

 

Kenelle suosittelisin: Innoittumiskykynsä hetkellisesti kadottaneelle, muttei liian kyynistyneelle ihmiselle, niin paljon innostumisasiaa meinaa jo innostujaa itseäänkin hirvittää. Innostumisen olemuksesta kiinnostuneelle.

Kirja: Innostus: myötämanipuloinnin aakkoset
Kirjailijat: Pauli Aalto-Setälän ja Mikael Saarisen
Julkaisuvuosi ja kustantaja: 2014, Talentum
Formaatti: Pehmeäkantinen tietokirja
Mistä hankittu: Saatu kurssikirjana