Carina Räihän Huipulta huipulle muuttuu entistä todemmaksi, kun uutisissa kerrotaan kirjaa lukiessani vuorikiipeilijä Samuli Mansikan menehtyneen Annapurnan rinteellä yli 7000 metrin korkeudessa. Maailman korkeimmilla vuorilla riski menettää terveytensä tai jopa henkensä on todellinen. Mutta huipulle ei pääse, jos sitä riskiä ei ota.
Carina Räihä halusi ottaa riskin. Hän kertoo kuinka hän kohtuullisen lyhyessä ajassa muuntautui leipääntyneestä pankkiirista unelmaansa toteuttavaksi vuorikiipeilijäksi. Urheilija ja kovakuntoinen Räihä oli ollut aina, mutta pyrkimys Everestille nosti treenin ihan toiselle tasolle. Mitä kylmempi ja huonompi ilma, sitä varmemmin hän oli ulkona harjoittelemassa. Myös vuoria hän oli valloittanut jo aiemmin, joten vihreä hän ei Everestille lähtiessään ollut.
Räihä kuvaa seikkaperäisesti Everestille nousun etenemistä samoin kuin siihen valmistautumista. Vatsataudit, ödeemat, vuoristotauti sekä kurkkutulehdukset tulevat tutuksi. Vuorille taidetaan nousta aika raihnaisena ja onnistuminen voi olla pienestä kiinni. Räihä pyrki huipulle ensimmäisenä suomalaisnaisena ja loppusuoralla kuin tyhjästä ilmestyi kilpailija. Tuntematon nuori nainen. Kahden, yhtä aikaa Everestille kiipeävän, Suomen ensimmäisen titteliä tavoittelevan naisen asetelma saa kirjassa melko paljon huomiota. Onneksi Räihä kuitenkin kuvaa myös varsinaisen huiputuksen ja koko Everestin valloituksen vaikeimman osuuden eli laskeutumisen seikkaperäisesti. Vaikka Räihä jatkuvasti korostaa, ettei halunnut uhrata nousuun terveyttään, hän vaikutti laskeutumisen jälkeen olevan juuri ja juuri elävien kirjoissa ja häntä väkisin hereillä pitänyt ja syömisestä ja juomisesta huolehtinut kanssakiipeilijä ehkä jopa pelasti hänen henkensä. Nousun jälkeiset kuukaudet hän käytti hitaaseen palautumiseen ja alkueläintartuntojen taltuttamiseen.
Minua kiinnostaa mikä ajaa ihmisiä äärimmäisiin suorituksiin ja kuinka he niitä tekevät. Samuli Mansikan mainitaan lehtijutuissa rakastaneen vuoria. Räihän tarinasta sama ei käy ilmi ja Aconcaguan valloitusta hän kuvaa uuvuttavana, pitkäpiimäisenä kivikasan kipuamisena. Räihä vaikuttaa enemmän henkilöltä, joka nauttii äärimmäisistä pinnistyksistä ja omien rajojensa koettelusta ja Everest-haaste sattui tarjoamaan oikeanlaisen yhdistelmän haasteita ja asioita, joista Räihä piti. Olihan myös pankkiura vaatinut äärimmäisiä pinnistyksiä ja samanlaisia ominaisuuksia. Oli kiinnostavaa lukea tämän, pakko myöntää, vähän itseni kaltaisen, suorittajan elämänmuutoksesta ja siitä kuinka hän herää siihen, että taitaa suorittaa pikemmin muiden kuin omia unelmiaan. Hän riuhtaisee itsensä irti ja luo omat unelmansa, joita ryhtyy suorittamaan. Sen verran järjestelmällisesti hän ryhtyy Everest-projektia toteuttamaan.
En olisi halunnut tutustua pankkiiri Carina Räihään, mutta sen sijaan tutustuisin mielelläni vuorikiipeilijä Carina Räihään. Onhan minullakin joitain kivikasaunelmia. Myös se, että neljänkympin rajapyykin ylittänyt nainen tekee näin hurjia fyysisiä suorituksia on upea esimerkki. Päiväkirjamainen teksti toi kirjoittajan lähelle, mutta kärsi toistosta, jota hyvä toimituksellinen työ olisi helposti auttanut.
Kenelle: Vuorikiipeilystä, omien rajojen koettelusta, päämäärien saavuttamisesta ja oman elämän muuttamisesta kiinnostuneille
Kirja: Huipulta huipulle - Elämänmuutos ja Everest
Kirjailijat: Carina Räihä
Julkaisuvuosi ja kustantaja: 2010, Tammi
Formaatti: Kovakantinen
Mistä hankittu: Lainattu vuorikiipeilyä harrastavalta ystävältä
