Apuja työnteon tapojen muuttamiseen

Parjatun Pekka Himasen Sinisen kirjan mukaan Suomi menettää vuodessa mielenterveyden ongelmien ja töpahoinvoinnin takia sairauspoissaoloina ja menetettynä työpanoksena 10 miljardia euroa. Työ on isossa muutoksessa. Teollinen työ on muuttunut ajatustyöksi, digitalisaatio on tullut arkeen ja jatkuva tehostaminen aiheuttaa kiirettä, kaaosta ja stressiä. Saku Tuominen ja Pekka Pohjakallio ovat Työkirjassaan paneutuneet vastaaman modernin työn haasteisiin ja esittävät keinoja työntekemisen tapojen parantamiseen.

Työkirja kartoitaa ensin työntekemisen historiaa ja nykyhetkeä sekä ottaa katsauksen tulevaisuuten. Selkeä johtopäätös on, että työn tekemisen tavat eivät ole pysyneet muutoksen kelkassa. Leimaamme edelleen kellokorttimme, vaikka ajan mittaaminen ei kerro mitään siitä paljonko saimme töissä päivän mittaan aikaiseksi. Teemme työtä työpaikalla toimistossa, vaikka sen tekeminen voisi olla tehokkaampaa kotona, kirjastossa tai kahvilassa. Myös työntekemisen pitäisi siirtyä tähän päivään. Pääosa kirjasta valottaa havaintoihin ja tutkimuksiin perustuen mitä voisimme tehdä toisin.

Kirja tarjoaa kaksi työkalua tai mallia työntekemisen muuttamiseen: 925-timantin ja 1234-portaat. Näistä ensimmäinen on kehitetty innostavan ja aikaansaavan työkulttuurin aikaansaamiseksi. Timantin muodostavat merkitys, roolit, työtavat, ilo ja elämä. Näiden huippuunsa virittämistä avataan amerikkalaisten tutkijoiden ja yrityskonsulttien selvitysten sekä yritysesimerkkien perusteella. 

Jos 925-timantti jää vähän höttöiseksi, niin 1234-portaat sen sijaan ovat timanttia. Toistan tässä perusteet:

1. Valitse hyvissä ajoin ennen deadlinea asia, jonka ratkaiseminen tai edistäminen toisi sinulle ison helpotuksen, jemmaa se mieleesi ja muhita sitä kaikessa rauhassa, lenkkeile ja nuku sen kanssa, kunnes vähän ennen deadlinea työstät sitä normaaliin aktiiviseen tapaan valmiiksi. Muhitus on siinä vaiheessa tehnyt tehtävänsä ja ongelma ratkennut tai ainakin höllentynyt.

2. Pura työtehtävät kuormittamasta mieltäsi listalle. Listaa nopeasti hoidettavat asiat erikseen ja vie suuremmat asiat suoraan kalenteriin ja varaa niille aika (ks. kohta 3). Hoida nopeita asioita erilaisissa aikaraoissa. Hyödynnä kaikki raot.

3. Priorisoi kolmen asian joukoissa. Poimi isompien työtehtävien joukosta maksimissaan kolme asiaa, jotka aiot hoitaa käsillä olevan päivän, viikon tai kvartaalin aikana. Priorisoi ja suunnittele aktiivisesti koko ajan.

4. Neljä proaktiivista työtuntia, jolloin teet työtäsi herpaantumatta ja huippu-urheilijan tehoilla ja fokuksella riittää per päivä. Loput voi käyttää pakolliseen sälään ja säätämiseen. Valmistaudu neljään tehotuntiin kuin huippu-urheilija suoritukseensa.

Kirjan kaksi viimeistä osiota, muutosta ja tapojen juurruttamista sekä työnteon muuttamisen vinkkejä koskeneet osat tuntuivat vähän päälleliimatuilta. Tai sitten olen vain jo kertaalleen tankannut samaa tietoa ja samoja opuksia kuin ne, joihin muutoksen juurruttamisen osio perustui. Monet kirjan loppuosan vinkeistä olivat tuttuja ja jotkut lapsellisia, joukossa kuitenkin pari kivaakin, kuten kootkaa työpaikallenne lemmikkiseinä lemmikkieläinten kuvista ja pitäkää rusettilounas eli lounasseuran valinta rusettiluistelutyyliin. Aika paljon pitää muuttua, että virastossa järjesttäisiin vuoden huonoin slide -kilpailu, vaikka huonojen slidien parantamiselle olisi kyllä pohjattomasti tilaa.

Kirja on ihan hyvä ja tulee käytännön tarpeeseen. Monien varsinkin työajan käyttöön liittyvien muutosten edessä on nykyinen työaikalainsäädäntö. Tähän puuttui myös vastikää julkaistu Jukka Ahtelan SITRAlle valmistelema selvitys. Itse aion ottaa kirjan ehdotuksista käyttöön 1234-portaat. Oli myös kiva huomata, että aika monet kirjassa käsitellyt käytännöt minulla jo ovatkin hanskassa. Esimiehelle kirja antaa ajattelemista ja virittää innostusta tekemään asioita toisin ja toimimaan muutoksen esimerkkinä. Koska oma organisaatio on juuri nyt isossa myllerryksessä ja lopputuloksesta ei ole muuta tietoa kuin, että se tuskin on työntekijälle nykyistä otollisempi, luin tätä kirjaa himpun verran kyynisten linssien läpi, mikä on hyvä huomioida, kun yllä kirjattua lukee. 

Kenelle: Esimiehelle ja työtä tekevälle, muttei ihan pienessä organisaatiossa.

Kirja: Työkirja - Työelämän vallankumouksen perusteet

Kirjailija: Saku Tuominen ja Pekka Pohjakallio

Julkaisuvuosi ja kustantaja: 2012, WSOY

Formaatti: Pokkari

Mistä hankittu: JET-kurssin kirjatorilta

Tasapainoinen kuvaus sodan ajan Risto Rytistä

Sakari Virkkusen presidenttikirjojen sarjan viides, Risto Rytiä käsittelevä osa keskittyy sotavuosiin 1939-1944. Nuoren neron, Risto Rytin nousua talouselämän ja politiikan huipulle sivutaan vain johdannossa. Kirjassa keskitytään hahmottamaan Rytin toimintaa ja ajattelua sodanajan presidenttinä. Teos kuvaa selkeästi ja tiiviissä muodossa Suomen karmaisevaa asemaa kahden pahan, Natsi-Saksan ja kommunistisen Neuvostoliiton välissä maailmanpolitiikan myrskyvuosina. Oman höysteensä vaikeuksiin tuovat länsimaat, Iso-Britannia ja Yhdysvallat sekä naapurimaa Ruotsi. Henkisesti Suomi lukeutui niiden joukkoon, mutta myös ne hämmensivät maailmanpoliittista soppaa ja vaikuttivat Suomen asemaan sekä suoraan että välillisesti. Poliittisella johdolla oli valittavanaan pääsääntöisesti vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. 

Vaikka muutakin on esitetty, Ryti ei näyttäydy tässä kirjassa saksanmielisenä. Saksan liittolaisena Suomi pysyi pakon edessä, sillä Saksa tarjosi kipeästi tarvittua sotilas- ja elintarvikeapua. Kesällä 1944 Rytin von Ribbentropin kanssa solmima sopimus, jonka mukaan Suomi edelleen taisteli Saksan rinnalla eikä aikoisi tehdä erillisrauhaa NL: n kanssa oli sekin pakon sanelema, vaikka Saksan sotaonni oli jo kääntynyt ja NL aloittanut rauhantunnustelut Suomen kanssa. NL vyörytti joukkojaan Kannaksella ja Helsingin arveltiin tulevan vallatuksi heinäkuussa. Samaan aikaan oli ilmassa myös mahdollisuus, että Saksa valtaisi Helsingin, jos se ottaisi nokkiinsa Suomen pyrkimyksistä irtautua sodasta. Ryti uhrasi tulevaisuutensa tekemällä sopimuksen Ribbentropin kanssa omissa nimissään, näin varmistaen Saksan sotilasavun Kannakselle ja ruokatoimitusten jatkumisen. Tämä oli kaksinaamaista pelaamista, mutta mitä muuta kahden pahan välissä oman maan säästämiseksi olisi voitu tehdä. Rytin kannalta seuraukset olivat tunnetut: sotasyyllisyys, vankeus ja sittemmin kansakunnan marttyyrin ja sankarin asema. 

Siinä missä Kekkosta leimasi opportunismi ja energisyys, Paasikiveä pessimismi ja poliittinen taituruus ja Mannerheimia kurinalaisuus ja keikarimaisuus, Rytiä voi ajatella tämän kirjan perusteella luonnehtineen pidättyvyys, niukkahenkisyys ja asiakeskeisyys. Häntä ei voi sanoa sosiaaliseksi, vaan asiat tulivat ensin. Ihmissuhteiden hoitoon häneltä ei liiennyt aikaa eikä tarmoa, elleivät isänmaan asiat niin vaatineet. Tunteitaan hän ei esitellyt eikä hänellä ollut erikoisia tapoja. Ryti oli viileä, etäinen, säntillinen ja maansa asiolle omistautunut, ja vaimonsa tavoin fatalisti. Tätä kuvaa hyvin se, kuinka Rytit Helsingin pommitusten aikaan tuskin vaivaantuivat väistymään ikkunan ääreltä turvallisempia tiloja kohti, kun väestö istui pommisuojissa.

Jos ei ollut helppo Paasikiven ja Mannerheimin suhde, ei sitä ollut liioin Rytin ja Mannerheimin suhde. Rauhanneuvottelujen ja Mannerheimin prsidenttiyden jo sarastaessa vuonna 1944 Ryti suomi Mannerheimin mielialojen vaihtelevuutta "Mannerheim ajattelee liiaksi omaa nekrologiaan ja sitä, missä valossa hän tulee esiintymään jälkimaailmalle." Myös Rytin ja Kekkosen suhde oli Kekkosen puolelta katkeruuden sävyttämä, olihan Kekkonen työnnetty syrjään. Ryti vaikutti sodan loppua kohti kuitenkin tunnustavan yritteliään Kekkosen kyvyt.

Silmiinpistävää tässä poliittisessa aikakaudessa on jälleen se, että naisilla ei vaikuttanut olevan tehtävää eikä asemaa jatkosodan politiikan ytimessä muutoin kuin miesten tukijoina, kumppaneina ja taustajoukkoina. Virkkunen viittaa kyllä muutamaan otteeseen Sylvi-Kyllikki Kilven, sosiaalidemokraattien kansanedustajan sanomisiin, mutta kaikki määräävissä poliittisissa asemissa olleet kirjassa käsitellyt henkilöt olivat miehiä. Tänä päivänäkin ulkopolitiikan harrastus on miesvaltaista, vaikka tutkijoiden joukosta jopa julkisuudessa esiintyviä naisia löytyy. Mistäköhän mahtaa kiinnostuksen, pyrkimättömyyden tai pääsemättömyyden syy johtua? Politiikka ylipäätään on onneksi kuitenkin tasa-arvoistunut.

Nykypäivään verrattuna tiedonkulku ja päätöksenteko oli hidasta. Etenkin rauhantunnustelujen viestintä hallitusten välillä eteni kummallisia reittejä, diplomaattien ja erilaisten kätyreiden, lähinnä diplomaatteja tai hallituksia lähellä olleiden tiedotusvälineiden edustajien kautta. Se vaikutti virhealttiilta ja hitaalta. Päätöksiä tehtäessä asioita saatettiin keskusteluttaa ja hauduttaa päiviä ja viikkoja, mikä nykypäivän nopeaa reagointia vaativassa maailmassa tuntuu mahdottomalta. Usein myös pelattiin aikaa, mikä oli ja on normaalia. Toisaalta propaganda ja mielialojen seuranta olivat sodanajan arkipäivää Suomessakin.

Pidän Sakari Virkkusen tyylistä. Hän kuvailee kohdettaan asiallisesti, laajaan tietoaineistoon perustuen, valottaen aikakauden, päähenkilön ja presidentin toimikauden kannalta keskeisiä tapahtumia. Teksti on tarkoitettu tavalliselle tallaajalle eikä asiantuntijalle, mikä tekee siitä mukavaa lukea. Virkkusen presidenttikirjasarjan teoksissa on inhimillinen ote. Rytin kohdalla kuvaillaan hänen ja Gerda -vaimon läheistä suhdetta, Gerdan spiritismiharrastusta, kirjeenvaihtoa lasten, Niilon ja Henrikin, kanssa ja tyttären Evan lääketieteen opintoja. Hauska on kohtaus, jossa Ryti pysähtyy matkalla päämajaan Mikkeliin antamaan pojalleen Niilolle paketin, jossa on Gerdan pojantyttärellensä Helsingistä lähettämä potta, jollaisista Otavassa oli pulaa. Myös Rytien säntillinen elämäntapa etenkin ruoan ja säännöstelyn suhteen käy ilmi. Usea Rytien vieras toteaa Rytien tarjoilut niukaksi, suorastaan spartalaiseksi, vaikka samaan aikaan Mannerheim päämajassaan harrasti kulinaarisia nautintoja. Sundmalmiin, Helsingin ulkopuolella sijaitsevaan maapaikkaansa, Rytit sentään matkasivat säännöllisesti saadakseen lepoa sodan ja päätöksenteon rasituksilta.

Kenelle: Suomen presidenteistä, poliittisesta historiasta ja jatkosodan aikaisen Suomen tapahtumista kiinnostuneille.

Kirja: Ryti - Myrskyajan presidentti

Kirjailija: Sakari Virkkunen

Julkaisuvuosi ja kustantaja: 1985, Otavan presidenttisarjan viides osa

Formaatti: Kovakantinen

Mistä hankittu: Mummin kirjahyllystä