Vimmaista hupitarinaa synkkien ihmisten Vittulasta

Jos kirjoittaisin kirjoja, haluaisin osata kirjoittaa sellaisia kirjoja kuin Populäärimusiikkia Vittulajänkältä. Osaisin olla samaan aikaan tarkkanäköinen, superhauska, synkkämielisyyttä lempeydellä ja huumorilla kuvaava, väkivaltaista kansanluonnetta valoksi kääntävä, naivi ja huipputerävä. Tämä Mikael Niemen kirja riipaisee vatsanpohjasta ja kouraisee munasarjoista.

Kirjan kertoja on nuori poika, joka tarinan myötä varttuu nuoreksi mieheksi. Kasvukumppanina on  uskonnollisväkivaltaisen isän poika Niila. Yhdessä pojat kokevat hurjia torniojokilaaksolaisessa Pajalassa ja sen lähiympäristössä. Tai hurjia ja hurjia, ehkä kuitenkin aika tavallisia poikien juttuja, mutta tapa, jolla tapahtumat on kuvattu on vailla vertaa. Ja kyllä suomalaisuudesta, ruotsalaisuudesta ja Tornionjokilaakson ainutlaatuisesta ympäristöstä ja ihmisistä keittyy kasaan kerrassaan erikoinen kiisseli.

Kuvaus siitä kuinka maailma vyöryy Pajalaan Beatlesien muodossa ja herättää uinuvan syrjäseudun nuorison ennenkokemattomaan paloon on hieno. Kahdelle nörtähtävälle pojalle rock ja soittaminen toimii kuin voimaravinne. Musiikki pyyhkäise heidät tulva-aallon lailla virtaansa ja heittää lopuksi pojat estradille vimmaiseen esiintymiseen.  

Oikeastaan kirja on jonkin sortin ylistyslaulu Tornionjokilaakson meänkieliselle, karulle pohjoiselle seudulle. Ihmiset ovat siellä hiljaisia, sisäänpäinkääntyneitä ja väkivaltaisia. Viina parantaa tilannetta jonkin verran, paitsi jos on lestadiolainen. Tuli hinku päästä tutustumaan tuohon myyttiseen seutuun.

Nauran harvoin ääneen, kun luen. Tätä Mikael Niemen huikeaa teosta lukiessani röhönauroin tämän tästä. Luin kirjaa ollessani niin Lapin tunturivaelluksella kuin saaristossakin, ja kulloisetkin seuralaiset taisivat pelästyä naurukohtauksiani. Luin heille myös ääneen parhaita katkelmia

Kirja on kuuluisa ja palkittu eikä totisesti syyttä. Olen niin tyytyväinen, että sain viimein tartuttua tähän. Kirja on kyllä sen verran ajaton, että siihen tarttumista ei ole syytä empiä, jos hyvä kirjallisuus, syvällisyys ja huumori samassa paketissa kiinnostaa.

Kenelle suosittelisin: Kenelle tahansa, mutta varsinkin suomalaiselle ja ruotsalaiselle. Ehkä norjalaisellekin.

Kirja: Populaarimusiikkia Vittulajänkältä
Kirjailija: Mikael Niemi (suomentanut hienosti Outi Menna)
Julkaisuvuosi ja kustantaja: 2000, Like pokkari
Formaatti: Pokkari

Mistä hankittu: Ostettu Akateemisen alesta