keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Richard Dawkinsin omaelämäkerta

Richard Dawkinsin omaelämäkerralla on kaunis ja innostava nimi: An appetite for wander - The Making of a Scientist. Dawkins on maailmankuulu eläintieteilijä, tieteen popularisoija, evoluutioteorian selittäjä ja ateisti. Vaikka hän tuli tunnetuksi jo kirjoillaan Geenin itsekkyys (1976) ja Sokea kelloseppä (1986), vasta Jumalharha-kirja (2006) ja Dawkinsin ateismiaktivismi teki hänestä maailmankuulun. Kirjan kaunis nimi, Dawkinsin ristiriitainen persoona ja se, että olen vuosien mittaan lukenut Dawkinsin tuotantoa, nosti odotukseni tätä kirjaa kohtaan korkeiksi.

Toisen maailmansodan ansiosta Dawkins syntyi Keniassa eikä vanhempiensa synnyinmaassa Britanniassa. Dawkinsin isä oli siirtomaavallan palveluksessa maatalousviranomaisena Rodesiassa (nykyinen Malawi) ja pikku-Richard syntyi vuonna 1941. Lapsuudesta Itä-Afrikassa jäi muistoihin Dawkinsin säikäyttänyt leijonan pentu naapurin olohuoneen sohvalla, perhosten kerääminen, perheen Jeeppi ja isän iltasatutarinat. Vuonna 1949 Dawkinsin isä peri maatilan Oxfordshiressä ja perhe päätti palata Englantiin ja ryhtyä viljelemään maata.

Dawkins käy pikkutarkasti läpi sukutaustaansa. Suvusta löytyy luonnontieteilijöitä ja insinöörejä. Hämmästyttävästi sekä isän että äidin puolen esi-isät olivat palvelleet Britannian siirtomaavaltaa joko Aasiassa ja Afrikassa, useimmiten joko metsä- tai maataloushallinnossa. Vaikka suku ei varsinaisesti ollut yläluokkainen tai rikas, koulutusta arvostettiin ja tiettyjen yksityiskoulujen ja Oxfordin yliopiston käyminen kuuluivat sukuperintöön. Sekä Dawkinsin äiti että isä olivat luonnontuntijoita, havainnoitsijoita ja luonnossa liikkujia. Pikku-Richardilla ei ollut samanlaista intohimoa. Sen sijaan hän oli sosiaalinen ja musikaalinen. Lisäksi hänellä oli ja on kiinnostus runoihin ja kieleen, ja myös elämäkerta on täynnä erilaisia värssyjä ja runon pätkiä.

Richardin sisäoppilaitosura alkoi Etelä-Rodesiassa 7-vuotiaana. Perhe nipisti toimeentulostaan kyetäkseen kustantamaan kalliin hyvän sisäoppilaitospaikan Richardille myös Englannissa. Ensimmäisiä kouluvuosia lukuunottamatta Dawkins kuvaa sisäoppilaitoselämää varsin myönteisenä, joskin lasten välisten nahisteluiden takia osin myös kovana kokemuksena. Hänen mielenkiinnon aiheissaan mikään ei erityisesti viitannut luonnontieteisiin eikä hän liioin ollut isänsä toivomalla tavalla käytännöllinen tai kätevä. Mehiläistenhoidosta hän innostui ja palvoi Elvistä siinä missä kaverinsakin. Yllättäen Dawkins kertoo olleensa hetken aikaa nuorena hyvinkin uskonnollinen, mutta kääntyneensä 16-vuotiaana voimallisesti kohti ateismia. Hän koki evoluutioteorian ja luonnonvalinnan tarjoavan jumalaa paremman selityksen luonnon kauneudelle ja selkeälle suunnitelmallisuudelle. Tässä vaiheessa hän jotui myös pulaan opettajien kanssa, koska kieltäytyi polvistumasta jumalanpalveluksessa.

Dawkins menestyi opinnoissaan ja pääsi sukuperinteiden mukaisesti Oxfordin yliopistoon. Alunperin Dawkinsia kiinnosti biokemia. Hän ei kuitenkaan päässyt lukemaan biokemiaa vaan eläintiedettä - asia, josta hän on kirjassaan kiitollinen. Eläintieteen opiskelijana hän päätyi nobelpalkitun etologin Niko Tinbergenin ohjaukseen. Dawkins selittää yliopistonsa ohjaus- eli tutorointijärjestelmää, jossa opiskelu eteni pitkälti opettajan opiskelijalle antamien toimeksiantojen ja keskustelujen, pikemmin kuin luentojen ja tenttien pohjalta, ja kertoo, että se järjestely kehitti hänen ajatteluaan ja vaikutti häneen enemmän kuin mikään muu. 

Tinbergenin tutkimusryhmässä, johon Dawkinskin sitten liittyi, keskustelu oli vilkasta ja tutkimusten osalta Tinbergen vaati kirkasta ja selvää kysymyksenasettelua. Hänen ryhmässään tutkittiin missä määrin eläinten käyttäytyminen oli opittua tai määräytyi perinnöllisesti eli oli "vaistonvaraista". Dawkins paneutui aiheeseen tekemällä kokeita ensin kananpoikasilla ja sitten heinäsirkoilla. Koejärjestelyissä hän päätyi kehittämään paitsi tutkimuslaitteita havaintojen kirjaamiseen, myös matemaattisia malleja tuloksia selittämään. Tässä kaikessa tietokoneet tulivat suureksi avuksi ja niistä ja ohjelmien koodaamisesta tuli Dawkinsin intohimo. 

Vähitellen hän päätyi myös opettamaan ja luennoimaan. Luentojen valmistelu ja luentokäsikirjoitusten kirjoittaminen tuuppasivat häntä kohti kirjailijuutta. Tarina siitä kuinka Itsekkään geenin ensimmäinen luku syntyi on hauska. 1970-luvun öljykriisin aikaan sähköä säännösteltiin ja sähkökatkot olivat yliopistolla yleisiä. Sähkökatkot pakottivat Dawkinsin irottautumaan suoranaisesta riippuvuudestaan tietokoneohjelmointiin ja tekemään jotain muuta. Niin hän ryhtyi kirjoittamaan kirjaansa, josta oli tuleva menestys. 

Elämäkerta on perusteellinen selvitys Dawkinsin nuoruudesta ja kirjailijaksi päätymisestä. Kovin raflaavaa vastausta kysymykseen, että mikä teki Dawkinsista Dawkinsin en saanut. Sen sijaan, että eläintiede olisi ollut lapsuudesta asti selkeä kutsumus tai sinne olisi johtanut selkeä kehityskaari, käy ilmi, että jossain määrin Dawkins ajautui alalleen ja sitten Oxford teki Dawkinsista Dawkinsin. Toki perusta oli luotu jo aiemmin ja ilman sitä perustaa lopputuloksena olisi voinut tulla jotain muuta. Vaikka kirja on hyvin kirjoitettu, olisin systemaattisen elinkaaren kertaamisen ja runojen sijaan toivonut enemmän pohdintaa elämän tärkeimmistä vaikuttimista, isojen valintojen perusteista ja kerrontaa eri vaiheissa koetuista tunteista sekä maailmankuvan ja ajattelutavan kehityksestä. Dawkins jättää itsensä elämänkerrassaan tieteen ja runouden suojaan. 

Toinen osa elämäkertaa on tekeillä. Ehkä se valottaa tarkemmin Dawkinsin ateismiin, skeptisyyteen ja jumalharha-aktivismiin päätymistä. Mukavaa olisi lukea myös sisäpiirikerrontaa tämän päivän brittiläisestä tiedemaailmasta ja huippuyliopistoista.  Dawkinsia koskevaa Wikipedia-tietoa selatessani huomasin tiedon, että Dawkins esiintyy äänellään Nightwish-bändin tulevalla levyllä, jonka teema on elämän ihme ja evoluutio. Tämä tieto innoittaa katsastamaan lisää avarakatseista Dawkinsia.

Kenelle: Tieteestä, evoluutiosta, brittiläisestä yliopistomaailmasta ja elämäkerroista kiinnostuneelle.

Kirja: An appetite for wander - The making of a scientist
Kirjailija: Richard Dawkins
Julkaisuvuosi ja kustantaja: 2013, Transworld Publishers
Formaatti: Pokkari
Mistä hankittu: Akateemisesta kirjakaupasta ostettu


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti