Minulla on huono tapa välillä upota nettiin ja someen niin, etten huomaa ajan kulumista. Ajattelin, että tästä opuksesta voisi olla iloa sen ja eräiden muidenkin huonojen tapojen kitkemiseen.
Kirjassaan Tee siitä tapa Gretchen Rubin kertoo tapojen ja rutiinien merkityksestä ja siitä kuinka muutoksen siemeniä kylvetään ja uusia parempia tapoja ja rutiineita kasvatetaan. Hän antaa omasta lähiympäristöstään esimerkkejä muutoksista, joita ihmiset ovat tehneet terveytensä tai elämänlaatunsa parantamiseksi. Rubin ei kerro mitä tapoja kunkin meistä tulisi noudattaa. Mutta siinä mielessä kirja menee self helpin ja valmennuskirjallisuuden piiriin, että tausta-ajatuksena on, että uusilla paremmilla tavoilla voimme saavuttaa menestystä ja olla tuotteliaampia. Rubin korostaa, että meidän on vaalittava ja pyrittävä luomaan omien arvojemme mukaisia tapoja ja sellaisia tapoja, jotka sopivat juuri meille.
Rubin perustaa paljon sille, että erilaisille ihmisille uusien tapojen istuttaminen tarkoittaa eri asioita. Hän jakaa meidät neljään tyyppiin: ylläpitäjiin, velvoittajiin, kyseenalaistajiin ja kapinoitsijoihin. Jakoperusteena on suhtautuminen toisaalta ulkoa annettuihin sääntöihin ja vaatimuksiin ja toisaalta omiin sisäisiin vaatimuksiin. Ylläpitäjällä ei ole vaikeuksia noudattaa kumpiakaan, kun taas kapinoitsijalla on vaikeuksia molempien kanssa. Velvoittajat ovat niitä, jotka hyötyvät ulkopuolisesta vahtijasta tai vaikka valmentajasta, jolle ovat vastuuvelvollisia. Minä tunnistin itseni kyseenalaistajaksi, jolla ei ole ongelmia noudattaa itse itselle hyvin perusteltuja tapoja ja sääntöjä ja toisaalta rikkoa sellaisia muiden asettamia sääntöjä, joissa ei mielestäni ole mitään järkeä. Kirja tarjoaa sitten erilaisia ratkaisuja erilaisille tyypeille.
Uusien tapojen istuttamista ja vanhojen tapojen muokkaamista vaikuttaa helpottavan hyvä itsetuntemus. Muutoksessa on hyvä edetä omien luonteenpiirteiden myötävirtaan: oletko yökukkuja vai aikaisin herääjä, lykkäätkö töitäsi deadlineen vai spurttaatko ne ajoissa valmiiksi, onko ostosten tekeminen mielestäsi mukavaa vai oletko shoppailunihilisti, oletko viimeistelijä vai käynnistäjä entä asioiden edistäjä vai hankaluuksiin välttelijä. Rubinin viesti on, että meidän on tunnettava oma luonteemme ja se, mitkä tavat palvelevat meitä parhaiten.
Tapojen muuttamiseen on erilaisia menetelmiä, mutta Rubinin mielestä seuranta, perustaminen, ajoittaminen ja vastuuvelvollisuus ovat parhaita. Seuranta tarkoittaa itsensä tarkkailemista ja mittaamista vaikkapa aktiivirannekkeen avulla. Perustaminen taas lähtee siitä, että ensimmäisenä muutetaan sellaista tapaa, jonka muuttaminen antaa suurimmat hyödyt. Univajeesta kärsivä muuttaa nukkumistapojansa ja liikunnan puutteesta kärsivä liikkumistapojaan. Yhden tärkeän tavan muuttaminen voi automaattisesti vetää mukanaan muutokseen muitakin huonoja tapoja. Ajoittaminen tarkoittaa toistuvien rutiinien luomista, esimerkiksi aikaisen aamun päivittäisten liikunta- tai opiskelurutiinien luomista. Vastuuvelvollisuus merkitsee itsensä tekemistä tilivelvolliseksi esimerkiksi julkistamalla tavoitteensa kollegalle tai sosiaaliselle medialle tai käyttämällä coachausta.
Kirja on aikamoinen runsaudensarvi, josta jokainen varmaan löytää itselleen hyödyllisiä niksejä. Se on myös kohtuullisen uskottava, koska Rubin siteeraa uskottavaa alan kirjallisuutta. Hän ei kuitenkaan ihme kyllä viittaa muodikkaaseen neuroplastisuuteen eli siihen kuinka aivoja on mahdollista muokata vähän samaan tapaan kuin lihaksia. Uusien tapojen istuttamiseen hermoverkkoomme kuluu esimerkiksi valmentaja Robin Sharman mukaan 66 vuorokautta. Sen sijaan Rubin antaa kyllä paljon hyviä pikkuvinkkejä vaikkapa siitä minkälaisia tilanteita tai häiriöitä minkäkinlaisten ihmisten on syytä välttää uusia tapoja istuttaessaan. Minun on esimerkiksi turha uskotella itselleni, että vain "käväisen" netissä. On parempi, että suosiolla laitan, vaikka puhelimen hälyttämään vartin päästä, että pystyn hallitsemaan ajankäyttöäni.
Minulle olisi riittänyt vähemmät esimerkit Rubinin lähipiiristä eikä kirjan olisi tarvinnut olla niin "hauska". Myös kovin amerikkalainen maailma aiheutti vähän näppylöitä. Osa keinoista oli myös niksipirkkatasoa. Mutta ehkä tämä kirja on elämänläheisempi ja helpompilukuisempi kuin esimerkiksi Charles Duhiggin Power of habit. Siihen en ole vielä kunnolla tarttunut.
Kirja: Tee siitä tapa eli kuinka kitket huonot tavat ja teet hyvistä pysyviä
Kirjailija: Gretchen Rubin
Julkaisuvuosi ja kustantaja: 2015, Nemo
Formaatti: Pokkari
Mistä hankittu: päähänpistosta Akateemisesta ostettu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti