Ajattelusta, perusteellisesti

Nobelisti Daniel Kahneman kertoo jo klassikoksi nousseessa kirjassaan Ajattelu, nopeasti ja hitaasti tavoistamme ajatella, tehdä valintoja ja päättää asioista. 

Mielemme toiminta on jakautunut kahteen erilaiseen "systeemiin". Systeemi 1 on nopea, syy-seuraussuhteita jäljittävä ja johtopäätöksiä, assosiaatioita ja kaavamaisuuksia havainnoiva intuitiivisen ajattelun puoli. Systeemi 1:en toiminta on automaattista ja osa tärkeää hengissäpysymiskalustoa. Nopeudessaan ja pinnallisuudessaan se on taipuvainen virheisiin. Toisaalta luovuus ja tunteet ovat systeemi 1:en heiniä. Systeemi 2 on kitkaisemmin toimiva looginen mieli, voisi varmaan sanoa järki. Sen käyttäminen vaatii yritystä ja energiaa ja sen toiminta on 1:stä hitaampaa. Ihminen on taipuvainen laiskuuteen ja liialliseen itsevarmuuteen ja luottaa helposti systeemi 1:en jaksamatta käynnistää raskaampaa, kyseenalaistavaa ja matemaattiseen ajattelun systeemi 2:a siitä huolimatta, että yleensä näin kannattaisi tehdä. Oikeastaan koko kirja kertookin siitä, miksi systeemi 2:sta pitäisi viitsiä käyttää enemmän ja kuinka helposti systeemi 1 ottaa vallan ja johtaa meidät hankaluuksiin.

Meillä on taipumus ajatella ennakoitavasti ja systeemi 1:en automaattisiin toimintoihin perustuen.  Esimerkiksi priming-ilmiössä vastikään saadut tiedot ja asian tuttuus vaikuttavat päätelmiimme saman aihepiirin asioista. Jos olemme kuulleet vastikään puhuttavan taivaasta, olemme pyydettäessä taipuvaisia täydentämään sanan _UU sanaksi KUU pikemmin kuin sanoiksi SUU tai PUU. Mainonta ja vaikkapa poliittinen vaikuttaminen hyödyntävät primausta. Kirjassa on esitelty lukuisia muita vastaavia ilmiöitä: priming-vaikutukseen perustuva ankkurointi, tuttuuden tunteesta johtuva muistamisen tai totuuden illuusio, asian intensiteetin sovittaminen toiseen asiaan (intensity matching) ilman, että asiat olisivat keskenään vertailukelpoisia, kysymyksen korvaaminen alitajuisesti toisella helpommalla kysymyksellä, visuaalisiin esityksiin liittyvä perspektiiviharha, 3D-heuristiikka ja tunneheuristiikka. Kokemuksen keston huomioimatta jättäminen (duration neglect) johtaa esimerkiksi siihen, että olemme virheellisesti taipuvaisia valitsemaan yhden huippuhetken pikemmin kuin pitkäkestoisen kohtuullisen onnen. Näistä johtuen se mitä näemme ei ole koko totuus vaan sekoitus totuutta ja omia vinoutumaan taipuvaisia havaintojanne.

Siinä missä systeemi 1 toimii hyvin kepeässä ja iloisessa mielialassa, systeemi 2:n toiminta edellyttää tarkkaavaista ja epäilevää mieltä. Itseasiassa se toimii paremmin, kun ajattelussa on kitkaa ja hankaluutta ja koko olemisessa lievää epämukavuutta. Tätä havainnollistettiin kokeella, jossa yksi ryhmä oppilaita teki yksinkertaisia laskutehtäviä, jotka olivat selkeästi kirjattuja ja toinen ryhmä teki epäselvällä, tuhruisella kirjoituksella annettuja tehtäviä. Tuhruisen korjoituksen oppilaat saivat parempia tuloksia, koska joutuivat ponnistelemaan alkujaankin ymmärtääkseen tekstiä. Ylipäätään ajattelu pyrkii helppouteen (cognitive ease), menemään sieltä missä aita on matalin, ja analyyttisen systeemi 2:en käyttäminen vaatii pienen epämukavuuden (cognitive strain) sietämistä.

Hyvä uutinen on se, että tilanteita, joissa näillä ajatuskuvioilla on taipumusta ilmetä on mahdollista oppia tunnistamaan ja ennakoimaan niitä. Harmillisesti kyllä niiden ilmeneminen ja vaikutukset on helpompi tunnistaa toisilla kuin itsellä. Epäileminen, harkinta, asian kertaalleen pohtiminen ja laskeminen tai asian ajatteleminen tilastollisesta näkökulmasta ovat johtopäätöksiä vetäessä, vertailtaessa ja päätettäessä aina kannattavia. Kirjassa esitetään myös ajattelumalleja, joilla tiettyjä mekanismeja voi joko hyödyntää (esim. priming ja ankkurointi neuvottelutilanteissa) tai väärinkäytön havaita ja sitä vastustaa, kun ei halua joutua väärin perustein vaikutetuksi tai tehdä huonoja päätöksiä (esim. ankkuroinnin vastustaminen tietoisella tiedon keruulla ja prosessoinnilla). 

Yksi luku on käytetty valintatilanteisiin ja ihmisen taipumuksiin toimia niissä. Merkille pantavaa on ihmisen yleinen taipumus karttaa riskiä, myös sellaisissa tilanteissa, joissa riskinotto olisi järkiperäisesti ajatellen kannattavaa. Toinen yllättävä seikka on taipumuksemme turvallisuushakyisesti pitäytyä oletusasetuksissa. Valintatilanteissa otamme mieluummin annetun tai vanhan hyväksi koetun mallin kuin jotakin "uutta", vaikka uuden valitseminen olisi kokonaisuuden kannalta järkevämpää. Ensimmäisen tarjouksen tekijällä on näin ollen aina etulyöntiasema.

Esitetyt ajattelun ilmiöt perustuvat kokeelliseen psykologian tutkimukseen, jota kuvaillaan ilmiöiden yhteydessä. Luonnontieteilijälle menetelmät vaikuttavat päteviltä. Tieteenalan suhteellinen nuoruus johtanee siihen, että  ilmiöit ja niiden taustalla olevat mekanismit vielä ajan myötä tarkentuvat. Uudet kokeelliset tutkimukset ja aivotoiminnan kuvantamismenetelmät tuottanevat lisää tietoa.

Henkilökohtaisen hyvinvoinnin ja elämänhallinnan edistämiseen kirjan tiedoista on hyötyä. Aarrekarttojen toiminta perustunee priming- ja ankkurointivaikutuksiin. Muisti on valikoiva ja se millaista tarinaa elämästään itselleen kertoo on hyvinvoinnille ratkaisevaa. Tieto siitä, että meillä on taipumus liian nopeisiin ja usein vääriin johtopäätöksiin kirittää tarkempaan pohdintaan etenkin valinta- ja päättämistilanteissa. Se, että valintatilanteissa olemme alttiita laiskuuteen ja aktiivisten päätösten välttämiseen kannustaa miettimään ovatko oletusasetukset tai lähtötarjoukset eri tilanteissa kuitenkaan meille suotuisia ja päättämään toisin. Tieto siitä, että riskinotto tuppaa kivistämään mieltämme tsemppaa ottamaan riskin joka tapauksessa, jos voittomahdollisuudet ovat hyvät - ja tekemään tarvittavat riskin ja voittomahdollisuuksien arvioinnit.

Kirjan lopussa Kahnemann antaa esimerkkejä ja pohtii kuinka päättäjät voisivat hyödyntää kirjan tietoja. Esimerkit ovat kovin amerikkalaisia ja Kahnemann liputtaa rationaalisen ihmisen ja mahdollisimman vähäisen säätelyn puolesta libertarianismin hengessä.

Toivon, että tätä kirjaa eivät lue ainoastaan markkinamiehet tai poliittiset strategit vaan myös ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöongelmien pohtijat ja etenkin sellaisen tiedon viestijät. On hyvä ymmärtää kuinka ihmismieli toimii, kun yrittää viestiä vaikeita ja monimutkaisia asioita haluttomille vastaanottajille.

Kenelle suosittelisin: Lukurauhaa omaavalle, mielen toiminnasta ja ajattelusta kiinnostuneelle.

Kirja: Thinking, Fast and Slow (Ajattelu nopeasti ja hitaasti)
Kirjailija: Daniel Kahneman
Julkaisuvuosi ja kustantaja: 2011, Penguin books
Formaatti: Pokkari

Mistä hankittu: Ostettu Arlandan lentokentältä